Ei yhtään todistajaa

En tiedä mitä tunnen, kun minua halveksutaan. En tiedä mitä teen, kun minua aliarvioidaan. Haluaisin näyttää näille ihmisille suuruuteni - nousta taisteluun miekka pystyssä ja kilpi viritettynä. Haluaisin pudottaa päitä itseäni suuremmilta. Pahinta on, että tiedän kykeneväni siihen. Tiedän, että nämä itseäni suuremmat ovat minua sekä henkisesti että fyysisesti heikompia. Tiedän myöskin, että jos lähden taisteluun, ajan itseni turmioon. Liian tuhoisia ovat ison ja vahvan vihollisen pelottavimmat aseet.

Näin mahtavaa on työskentely suuressa, monikansallisessa yrityksessä. Tällaiseen tilanteeseen sinut ajetaan, kun esimies tekee virheen, jonka uhri et halua olla. En olisi koskaan uskonut, että RK-62:n luovutuksen jälkeen voin joutua näin veriseen taisteluun.

"Todellisuus nousee vielä kerran viemäreistä. Vuorovesi kääntyy, peittää alleen toisen meistä."

Toinen jalka taistelutantereella työn iloa toivotellen,

Zns