Järjetön ahdistus on purkautumassa ja käyrään on saatu jotain eloa. Mä tunnen taas!
Eilinen oli kyllä mahtavuutta. Eilisen piti olla se loman viimeinen, perinteiseen tapaan vitutuksen täyteinen päivä. Itseasiassa se vitutus alkoikin hiipiä vähitellen joskus iltapäivällä ja kasvoi kasvamistaan, mutta mitä sitten tapahtuikaan: loma jatkui kahdella viikolla! Eipä vissiin noussu fiilikset kellarista ullakolle!
Tuollaiset humahdukset herättää tajuamaan, että elossa ollaan - kuollakseen elossa.
Käykääpäs lapset analyysin hautakivellä. Elvytys ei auta, ei vaan lähe niinku ollenkaan.
Haluan pahoitella, jos joku vaivautui tänne asti lukemaan. Nyt ei vaan pystynyt mitenkään venymään mihinkään järkevään. Ehkä sitten ensi kerralla..
Huminoissa,
Janis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Päivää!
Oli ihan ruvettava tilaamaan sun blogia, koska jos jonkun lempikirja on Pikku Prinssi, täytyy ihmisellä olla suuri sielu ja paljon sanottavaa!
Hyvää lomaa!
-Pikku Prinsessa
Huomentapäivää, Pikku Prinsessa!
Kyllähän tällainen interaktiivisuus tuo mukavan lisämausteen blogin kirjoittamiseen, mutta tulee tästä tietynlaista painettakin. Suuri sielu ja paljon sanottavaa - se on paljon, se. Ikinä ei voi tietää.
Kommentoiminen on kirjoittajalle aiheutuvista paineista huolimatta erittäin toivottavaa.
Kiitoksella,
Härkänen äijä
Lähetä kommentti