Yritän nyt herättää rampautettuun käyrään edes pieniä värähdyksiä - suuntaan tai toiseen.
Vituttaa, kun on joskus käynyt lukion. Vituttaa, kun lukiossa opetettiin äidinkieltä. Vituttaa, kun äidinkielen tunnilla kerrottiin millainen on hyvän aineen rakenne. Vituttaa, kun aina painotettiin aloituksen tärkeyttä. Vituttaa, että hyvä aloitus antaa lukijalle syyn lukea tekstin loppuun. Totta jokainen sana, mutta silti vituttaa. Vituttaa, kun ei vaan osaa.
V-käyrä on rampautunut todella pahasti. En osaa yhtään arvioida mistä tämä johtuu, mutta mieli on jotenkin turta. Mikään ei tunnu miltään. Tiedä sitten onko edes mitään, jonka pitäisi tuntua. Ainoa tunne on, että mieli on raskas taakka, joka pitäisi purkaa. En vain saa mistään kiinni. Hienoa Disco Ensemble -rytmiryhmän kappaletta This is my head exploding lainaten:
"This is my head exploding from the weight of the thoughts inside
These are my thoughts escaping through the ventilation-shaft
Though my words weight a ton they can hardly ever come out right
This is an emergency call ‘cause my head explodes tonight
I’m trying to shout
But no sound comes out
This is my voice signing off
I’m trying to shout
But no sound comes out
This is my heart signing off"
Voiko mikään biisi kuvata tämän hetken tunnelmia paremmin?
Matkalla sydänfilmiin,
Zns
lauantai 16. kesäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti