Loman alkajaisiksi muodostunut syvä, henkilökohtainen kriisi ei ole ainakaan minulle mikään uutinen. Joka vuosi toistuva ongelma on raa'alla kädellä miestä syövä, mutta säännöllisyydellä on myös hyvätkin puolensa. Lääke nimittäin löytyy kuin apteekin hyllyltä.
Kun tätä jokavuotista ongelmaa lähdetään kirurginveitsellä leikkaamaan ja syvemmältä tutkimaan, löydetään ensimmäiseksi olosuhteet. Olosuhteilla tarkoitan pysähtyneisyyttä, johon normaalissa arjen tohinassa on vaikea päästä. Jotenkin se peili löytyy käteen aina loman ensimmäisinä päivinä, kun on aikaa - ja matka ongelmalliseen itsetutkisteluun voi alkaa.
Kun olosuhteet ovat suotuisat, ongelman rakentamiseen tarvitaan enää vain materiaalit. Materiaaliksi tuntuu riittävän vallan hyvin nuori, itsensä tunteva ja itseään kriittisesti tutkiva miehenalku. Uskokaa tai älkää - siitä kyllä riittää ammennettavaa.
Ja sitten siihen ajankohtaiseen ongelmaan. Väitän, että tunnen itseni helvetin hyvin. Väitän myöskin, että itsensä tunteminen on avain menestykseen melkein missä tahansa asiassa. Omien heikkouksieni ja vahvuuksieni tunteminen on kuitenkin ajanut minut tilanteeseen, jossa pelaan elämääni kuin jotain peliä. Pyrin aina kääntämään heikolta vaikuttavan tilanteen sellaiseksi, että pääsisin käyttämään vahvuuksiani. Miksi lyödä heikko rysty, kun voi käyttää vahvaa kämmentä? Onhan se hienompaa kekostella vahvuuden kukkuloilla kuin ruopata heikkouden ojia. Sitä on varmaan turha kenenkään kiistää? Ongelmalliseksi ja vittumaiseksi kaiken tämän tekee se, että pelaaminen tapahtuu usein muiden ihmisten kustannuksella. Olen selättänyt paljon tilanteita ja ihmisiä oman etuni ja vahvuuteni nimissä, mutta paha saa tässäkin asiassa palkkansa. Pahiten olen selättänyt itseni.
Reppua pakaten ja itseään selättäen,
Janis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti